Effects of Rehabilitation in First Episode Depression among Occupational Health Care Clients

Masennus heikentää siihen sairastuneiden henkilöiden työ- ja toimintakykyä ja aiheuttaa inhimillistä kärsimystä. 1980-luvun lopulta alkaen siitä aiheutuvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on noussut Suomessa viime vuosikymmeninä, kääntyen kuitenkin hienoiseen laskuun viime vuosina. Pitkittyvän työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi on kehitetty psykososiaalisia ja psykiatrisesti suuntautuneita ammatillisia kuntoutusohjelmia. Tässä tutkimusprojektissa oli mahdollista selvittää kuntoutusintervention vaikutuksia työterveyshuoltojen asiakkailla, jotka olivat sairastuneet masennukseen ensimmäistä kertaa elämässään.
\n
\nTutkimukseen osallistujat (18–64-vuotiaita) koottiin pohjoissuomalaisista työterveyshuolto¬yksiköistä vuosina 2004–2009. Sisäänottokriteerinä oli ensimmäinen elämänaikainen masennus, joka määriteltiin DSM-IV:n mukaisesti. Beckin depressiokyselyn (BDI) suomalaista versiota käytettiin masennuksen seulontamenetelmänä ja diagnoosit varmistettiin käyttämällä DSM-IV:n mukaista strukturoitua kliinistä haastattelumenetelmää (SCID I–II).
\n
\nTutkimukseen otettiin mukaan yhteensä 355 henkilöä. Heistä 272 täytti sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Osallistujista 83 % oli naisia. Miesten keski-ikä oli 44,0 ja naisten 45,2 vuotta. Osallistujat jaettiin lähtötilanteessa satunnaisesti kuntoutus- ja verrokkiryhmiin. Kuntoutusryhmä osallistui vuoden seuranta-aikana moniammatillisesti ohjattuun masennuksen kuntoutusohjelmaan. Verrokkiryhmälle tarjottiin tavanomainen masennuksen hoito. Projektissa raportoidaan tuloksia sekä lähtötilanteessa että vuoden seurannan jälkeen. 
\n
\nPäälöydöksenä lähtötilanteessa oli, että kolmanneksella osallistujista todettiin vaativa persoonallisuus, obsessiivis-kompulsiivinen persoonallisuushäiriö, joka ilmeni 50 %:lla miehistä ja 28 %:lla naisista. BDI-pisteet laskivat kummassakin ryhmässä. Kuntoutusryhmässä pisteet alenivat 20,8:sta 11,6:een ja verrokkiryhmässä 19,3:sta 10,8:aan. Tutkimuksessa saatiin jonkin verran näyttöä kuntoutuksen vaikuttavuudesta arvioituna sillä perusteella, että BDI-pisteet laskivat yli 10 pisteellä 64 %:lla kuntoutukseen osallistuneista ja 53 %:lla verrokkiryhmäläisistä (P=0,013).
\n
\nKuntoutuksella ei ollut vaikutusta aleksitymiaan Toronto Alexithymia Scale (TAS-20) -kysely-lomakkeella mitattuna. Aleksitymian esiintyvyys väheni sekä kuntoutusryhmässä (20,1 %:sta 18,9 %:iin) että verrokkiryhmässä (16 %:sta 7,1 %:iin). Seuranta-ajan jälkeen aleksitymian esiintyvyys oli verrokkiryhmässä merkittävästi alhaisempi kuin kuntoutusryhmässä (P=0,010).
\nTutkimuksessa oli nähtävissä jonkin verran näyttöä siitä, että sillä oli vaikutusta koherenssin tunteeseen (Sense of coherence, SOC). Sekä kuntoutus- että verrokkiryhmissä SOC-lukemat nousivat, mutta ero ei ollut merkittävä seuranta-ajan puitteissa. Kohentunut koherenssin tunne voitiin liittää kuntoutusryhmässä lievempiin masennuksiin ja suurempiin BDI-pisteiden laskuihin.
\n
\nJohtopäätöksenä voidaan sanoa, että on tärkeää arvioida depressioon liittyvä samanaikainen persoonallisuushäiriö työssäkäyvillä ensimmäisen kerran depressioon sairastuneilla henkilöillä. Lisäksi voidaan todeta, että tutkimuksessa saatiin jossain määrin näyttöä varhaisen eklektisen, useasta kuntoutuksellisesta viitekehyksestä koostetun masennuksen kuntoutusohjelman vaikuttavuudesta tavanomaiseen hoitoon verrattuna.

Récupéré en direct depuis OpenAlex et désinversé. Les résumés ne sont pas conservés dans cette base de données : les index inversés représentent 8,6 Go des 9,3 Go de texte de la base, et le serveur dispose de 13 Go libres.