Clinical Assessment of Acute Mild Traumatic Brain Injury

Lievän traumaattisen aivovamman saaneita potilaita kohdataan usein erilaisissa päivystystilanteissa. Lievien aivovammojen ilmaantuvuus on arviolta jopa 600 / 100 000 ja nämä vammat aiheuttavat merkittävän määrän sairaalakäyntejä ja -hoitojaksoja. Keskeisimmät asiat lievien aivovammojen akuutissa hoidossa ovat: (i) vamman tunnistaminen, (ii) vakavimpien, jopa henkeä uhkaavien, kallonsisäisten vammojen pois sulkeminen, ja (iii) pitkittyneelle toipumiselle alttiiden potilaiden varhainen tunnistaminen. Pään tietokonetomografialla (TT) on keskeinen rooli pään vamman saaneiden potilaiden hoitoketjussa. Sillä voidaan todeta kallonsisäiset vammamuutokset, jotka liittyvät vakavimpiin aivovammoihin. Lievien aivovammojen diagnostiikassa TT:sta ei ole suurta hyötyä. Lievä traumaattinen aivovamma diagnosoidaankin kliinisten löydösten ja kognitiivisten oireiden perusteella, jotka usein ovat subjektiivisia ja epäspesifisiä. Myös monet muut sairaustilat ja vammat voivat simuloida vastaavanlaisia löydöksiä ja oireita kuin lievä aivovamma. Lievän aivovamman diagnostiset kriteerit ja varhaiset oireet eivät ole suoraan yhteydessä toipumisennusteeseen. 
\n\tTämän väitöskirjan keskeisin tavoite oli parantaa akuuttien lievien traumaattisten aivovammojen kliinistä tunnistamista päivystystilanteissa. Myös toipumista ennustavia tekijöitä pyrittiin löytämään. Lisäksi tutkittiin Sport Concussion Assessment Tool 2 (SCAT2) –työkalun validiteettia. Tällaista tutkimusta ei ensiapu-olosuhteissa ole aiemmin tehty. \t
\n\tVäitöskirja perustuu prospektiiviseen seurantatutkimukseen, joka toteutettiin yhdessä tutkimuskeskuksessa. Potilasmateriaalin muodostivat TT-kuvatut pään vamman saaneet potilaat (n = 3023). Potilaita hoidettiin Tampereen yliopistollisen sairaalan ensiavussa kahden vuoden ajanjakson aikana (elokuu 2010 – heinäkuu 2012). Tavoitteena oli tutkia työikäisiä lievän aivovamman saaneita potilaita, joilla ei ollut diagnosoituja neurologisia tai psykiatrisia sairauksia. Potilasrekrytoinnissa käytettiin kolmea inkluusiokriteeriä ja yhdeksää ekskluusiokukriteeriä. Lopullinen rekrytoitu potilaskohortti koostui 75 lievän aivovamman saaneesta potilaasta. Näistä potilaista kerättiin perusteelliset tiedot liittyen sosiodemografiaan, vammatapahtumaan, sekä kliinisiin löydöksiin. Kliininen arviointi ensiavussa sisälsi SCAT2- sekä Military Acute Concussion Evaluation – testauksen. Aivot magneettikuvattiin (MK, 3 Teslaa) vamman jälkeisen kahden viikon aikana. Toipumista arvioitiin kahden viikon, yhden kuukauden ja kuuden kuukauden kuluttua vammasta Rivermead Post-concussion Symptoms Questionnaire-kyselyllä. Töihin palaamisajankohtaa käytettiin toipumismittarina. Lievän aivovamman saaneita potilaita verrattiin 40 verrokkipotilaaseen, jotka rekrytoitiin samoja tutkimuskriteereitä käyttäen. 
\n\tTiukkojen tutkimuskriteerien vuoksi tutkimusaineisto oli erittäin valikoitunut. Seulottujen 3023 potilaan joukosta tutkimukseen otettiin mukaan vain 2.5 % potilaista. Ikä sekä todetut neurologiset ja psykiatriset sairaudet olivat merkittävimpiä syitä tutkimuksesta poissulkuun. Koko aineistossa tasamaalla kaatuminen oli vallitseva (52 %) vammautumismekanismi ja enemmistö kaatuneista oli iäkkäitä. Muihin vammautumismekanismeihin verrattuna tasamaalla kaatumisen seurauksena syntyi yhtä paljon kallonsisäisiä TT:lla todettavia vammamuutoksia. Tasamaalla kaatuneiden joukossa ikääntyminen, pitkäaikainen alkoholin käyttö sekä kaatuneena löytyminen lisäsivät kallonsisäinen vamman riskiä. Retrogradinen amnesia ja perinteiset lievän aivovamman diagnostiset kriteerit eivät olleet yhteydessä vamman toiminnalliseen toipumisennusteeseen tai neuroradiologisiin löydöksiin. SCAT2-osatestien validiteettia tarkasteltiin viidestä eri näkökulmasta. Osatestien validiteetti oli vaihtelevaa. Standardized Assessment of Concussion (SAC) –osatesti (ns. kognitiivinen seulontatutkimus) erotteli aivovammapotilaat verrokeista. SAC-testitulos oli yhteydessä traumaattisiin MK-löydöksiin, parani kuukauden kuluttua vammasta, ja ennusti työhön paluuajankohtaa. SCAT2:n oirekysely erotteli aivovammapotilaat verrokeista, sekä ennusti pitkittynyttä oireilua kuukauden kuluttua vammasta. 
\n\tValikoiduilla tutkimusaineistoilla saatuja tuloksia ei voida suoraan soveltaa kliiniseen käyttöön lievän aivovamman saaneiden potilaiden hoidossa. Tasamaalla kaatumista ei tulisi väheksyä aivovamman aikaan saavana vammamekanismina. Tasamaalla kaatumiset ovat yleisiä erityisesti iäkkäämmillä henkilöillä, joita usein suljetaan pois lieviä aivovammoja käsittelevistä tutkimuksista. Retrogradisen amnesian ja klassisten aivovammakriteerien kliininen merkitys lienee vähäinen, kun arvioidaan lievän aivovamman saaneen potilaan toiminnallista toipumista sekä aivojen kuvantamisen tarvetta. SCAT2-työkalun osatesteistä oirekysely ja SAC ovat erityisen hyödyllisiä lievään aivovammaan liitettävien oireiden ja kognitiivisten poikkeavuuksien tunnistamisessa, ennusteen määrittämisessä, sekä toipumisen seurannassa.

Fetched live from OpenAlex and de-inverted. Abstracts are not stored in this database: the inverted indexes are 8.6 GB of the frame’s 9.3 GB of text, and the host has 13 GB free.