Kisällistä työväen herättäjäksi. Yrjö Mäkelinin Tampereen aika nuoruusvuosista suurlakkoon

Yrjö Mäkelin, tamperelaisen suutarin poika, syntyi vuonna 1875. Mäkelinien perhe asui muutaman vuoden Ruovedellä, minkä jälkeen perhe muutti takaisin Tampereelle. Yrjö Mäkelin opiskeli isänsä ammatin ja liittyi isänsä mukana 15-vuotiaana suutarien ammattiosastoon ja sitä kautta Tampereen työväenyhdistykseen. Näin alkoi Yrjö Mäkelinin toiminta Tampereen työväenyhdistyksessä, jossa hän vaikutti vuoteen 1906. Nuoruusvuosinaan Mäkelin oli välillä joitakin vuosia Helsingissä ja Porissa, mutta palasi Tampereelle pysyvästi vuonna 1900, jolloin hän aloitti Kansan Lehden päätoimittajana. Tutkielmassani käsittelen Yrjö Mäkelinin toimintaa hänen Tampereen aikaansa nuoruudesta suurlakon jälkimaininkeihin. Yrjö Mäkelin oli tunnettu työväenliikkeen vaikuttaja 1900-luvun alussa. Hänet muistetaan hyvin Forssan äänioikeusjulistuksesta vuodelta 1903 sekä vuoden 1905 suurlakon aikaisesta punaisesta julistuksesta. Erityisen hyvin Mäkelin muistetaan Edvard Valppaan kanssa käymistä menettelytapakiistoista vuosina 1904 ja 1905. Mäkeliniä onkin aiemmin tutkittu paljon menettelytapakysymyksen kautta. Keskeiseksi teemaksi on noussut Mäkelinin kansallinen ajattelu ja Valppaan oikeaoppinen sosialismi. Mäkeliniä on vanhemmassa tutkimuksessa pidetty kansallisen ajattelun vuoksi revisionistina, mutta uudempi tutkimus on todennut Mäkelinin olleen sekä kansallisuuden puolustaja että sosialisti. Tutkielmani keskeisin lähde on ollut Kansan Lehti, joka oli Suomen kolmas työväenlehti. Mäkelin oli Kansan Lehden päätoimittaja vuoden 1900 lopusta vuoden 1906 loppuun, mutta vuoden 1906 aikana Mäkelin osallistui toimittamiseen hyvin vähän, koska oli tuolloin valtiopäivillä. Merkittäviä lähteitä ovat olleet myös Tampereen Työväen Sanomalehti Oy:n eli Kansan Lehden ympärille perustetun osakeyhtiön kokoukset. Mäkelin osallistui sekä yhtiökokouksiin että johtokunnan kokouksiin, joissa hän edusti toimitusta. Mäkelin toimi aktiivisesti Tampereen työväenyhdistyksessä, jonka johtokuntaan hän kuului vuosina 1901–1904. Tampereen työväenyhdistyksen arkisto onkin tutkielmassani tärkeä lähde. Mäkelin toimi passiivisessa vastarintajärjestössä kagaalissa, missä toimintaa ovat valottaneet Eino I. Parmasen, Arvid Neoviuksen ja Erkki Reijosen kokoelmat. Olen myös hyödyntänyt Mäkelinin omia kokoelmia sekä Kansan arkistosta että Työväen arkistosta Edellä mainituista arkistoista olen hyödyntänyt myös muiden työväenliikkeen vaikuttajien arkistoja sekä puoluehallinnon pöytäkirjoja. Mäkelin nuoruusvuosista kertovaa lähdemateriaalia ei ole paljon, mutta Tampereen suutarien ammattiosastoa olen tutkielmassani hyödyntänyt. Tutkielmassani olen tutkinut Mäkeliniä Tampereen näkökulmasta ja jättänyt puoluepolitiikan vähemmälle, koska sitä puolta on tutkittu enemmän. Olen tutkinut Mäkeliniä nimenomaan paikallisena vaikuttajana. Tutkielmani tarkoituksena on ollut valottaa kuvaa paikallisesta työväenliikkeen johtajasta, joka teki sujuvasti yhteistyötä muiden poliittisten ryhmien kanssa, mutta vaati myös luokkataistelua ja työväen oikeuksien puolustamista. Tutkimuskysymyksinä minulla on ollut, miten Mäkelin Tampereella toimi ja mistä hän Kansan Lehdessä kirjoitti. Millainen vaikuttaja hän oli, mitkä olivat hänelle tärkeitä asioita ja keiden kanssa hän teki yhteistyötä. Olen myös tutkinut sitä, millaista oli Mäkelinin työ Kansan Lehdessä aikana, jolloin sekä sensuuri että painokanteet rajoittivat lehden toimintaa. Aikaisemmassa tutkimuksessa on todettu, että Tampereen työväenyhdistyksen linja muodostui nimenomaan Mäkelinin ympärille, mutta näin ei todellisuudessa ollut. Mäkelin joutui sekä Kansan Lehdessä että työväenyhdistyksessä taistelemaan vallasta. 1900-luvun alussa vallasta taistelivat Mäkelinin kanssa vanhat työväenyhdistyksen johtomiehet ja suurlakon jälkeen nuoret radikaalit. Mäkelin puolusti perustuslakeja ja oli mukana järjestämässä kutsuntalakkoja. Hän oli mukana kagaalissa, mikä aiheutti ongelmia työväenyhdistyksessä että koko puolueessa. Kaikki eivät Mäkelinin tavoin suhtautuneet yhtä mutkattomasti yhteistyöhön muiden puolueiden kanssa. Mäkelin toimi työväenyhdistyksessä voimakkaasti kansan sivistämisen ja kehittämisen puolesta, mutta ainakin yhtä tärkeää hänelle olivat vaalit ja niihin osallistuminen. Mäkelin halusi tamperelaisten osallistuvan sekä kunnallisiin että valtiollisiin vaaleihin. Kansan Lehden kirjoituksissa Mäkelinin kunnallinen vaalityö ei käynyt juuri esille, mutta valtiollisesta äänioikeudesta ja vaaleihin osallistumisesta hän kirjoitti sitäkin enemmän. Mäkelinin kirjoitukset eivät kuitenkaan syntyneet tyhjästä vaan hän innostui äänioikeusasiasta toden teolla vuoden 1904 valtiopäivien aikana. Valistustyötä Mäkelin teki kirjoittamisen lisäksi kiertämällä puhumassa sekä työväenliikkeen että kagaalin asialla. Mäkelin toimi aktiivisesti työväenyhdistyksessä, mutta hän ei kaihtanut yhteistyötä muidenkaan ryhmien kanssa. Mäkelin vaati luokkataistelua ja kansallisuuden puolustamista. Perustuslailliset tarjosivat mahdollisuuden yhteistyöhön isänmaan puolustamisessa sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Kunnallispolitiikassa Mäkelin ja työväenpuolue taistelivat kuitenkin Suomalaisen Klubin ja raittiusliikkeen rinnalla alkoholia vastaan. Valtakunnalliset erimielisyydet Venäjä-politiikasta eivät estäneet Mäkeliniä ryhtymästä yhteistyöhön Suomalaisen puolueen kanssa. Mäkelin oli toimiessaan Tampereella valmis tarvittaessa joustamaan puolueen periaatteista. Hänen mielestään työväenliike sai ja saattoi olla erilaista Suomen eri kaupungeissa. Se mikä toimi Tampereella ei välttämättä toiminut Helsingissä.

Fetched live from OpenAlex and de-inverted. Abstracts are not stored in this database: the inverted indexes are 8.6 GB of the frame’s 9.3 GB of text, and the host has 13 GB free.