Verokonsultin tutkimis- ja varoittamisvelvollisuus verosuunnittelutoimeksiannoissa : Katsaus Suomen ja Ruotsin oikeuteen

Tämän tutkielman aihepiirinä on verokonsultin sopimussuhteesta johtuvat velvoitteet asiakastaan kohtaan, kun verokonsultti tarjoaa asiakkaalleen verosuunnitteluun liittyviä palveluita. Tutkielmassa syvennytään kahteen tutkimusongelmaan, joista ensimmäinen liittyy verokonsultin tutkimisvelvollisuuteen ja toinen verokonsultin varoittamisvelvollisuuteen. Tutkimisvelvollisuudella tarkoitetaan verokonsultin velvollisuutta perustaa antamansa neuvo asian vaatimiin oikeudellisiin selvityksiin. Tutkielmassa pyritään tältä osin selvittämään, missä laajuudessa verokonsultin on kussakin eri tapauksessa ryhdyttävä selvittelemään verosuunnittelutoimeksiannon herättämiä oikeuskysymyksiä. Varoittamisvelvollisuudella tarkoitetaan verokonsultin velvollisuutta varoittaa asiakastaan esim. kaupan, transaktion, tai yritysjärjestelyn epävarmasta vero-oikeudellisesta kohtelusta. Tutkielmassa selvitetään, minkälaiset tekijät vaikuttavat varoittamisvelvollisuuden sisältöön kussakin yksittäistapauksessa.
\n
\nTutkielmassa vertaillaan Suomen ja Ruotsin oikeutta. Tutkielma rakentuu siten, että johdannon jälkeen toisessa luvussa esitellään tutkimuksen kannalta keskeisiä käsitteitä ja sääntelyä, jonka jälkeen kolmannessa luvussa tarkastellaan verokonsultin korvausvastuun perusteita. Neljännessä ja viidennessä luvussa käsitellään kussakin yhtä tutkimuskysymystä. Näissä jaksoissa Suomen ja Ruotsin oikeutta tarkastellaan ensin erillisissä jaksoissa, jonka jälkeen yhteenveto -osiossa pohditaan, mikä tarkasteltavia oikeusjärjestelmiä erottaa ja yhdistää.
\n
\nVerokonsultin tutkimis- ja varoittamisvelvollisuutta ei tarkastella tutkielmassa tietyn ammattiryhmän, kuten asianajajien tai tilintarkastajien, näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää velvoitteiden yleinen sisältö, joka soveltuu kaikkiin verokonsultteihin professiotaustasta riippumatta. Verokonsultin tutkimis- ja varoittamisvelvollisuuden sisältö johdetaankin tutkielmassa yleisistä sopimusoikeudellisista periaatteista. Tämän vuoksi lähdeaineisto on monipuolista. Johtoa on haettu mm. sijoitus-, tilintarkastus- ja asianajopalveluita koskevasta sääntelystä ja oikeuskäytännöstä. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan Home Properties AB:n ja Mannheimer Swartling Advokatbyrå AB:n välistä Tukholman käräjäoikeudessa vireillä olevaa oikeuskiistaa, jonka keskiössä on verosuunnitteluun liittyvät vastuukysymykset. 
\n
\nTutkielmassa esitetään, että verokonsultin tutkimisvelvollisuuden sisältö on samantapainen sekä Suomen että Ruotsin oikeudessa. Verosuunnittelupalveluita tarjoavan konsultin on monesti selvitettävä kaupan, transaktion, sopimus- tai yritysjärjestelyn verokohtelu. Koska oikeustila saattaa vero-oikeudessa muuttua hyvin nopeasti, verokonsultin on kiinnitettävä erityistä huomiota vireillä oleviin lainsäädäntöhankkeisiin sekä tuoreisiin ennakkopäätöksiin. Verosäännösten monimutkaisuuden vuoksi verokonsultti joutuu monesti perehtymään lainvalmistelumateriaalin, josta sääntelyn taustalla oleva tarkoitus saattaa ilmetä. Kun liikutaan verosuunnittelun harmaalla alueella, oikeuskäytännön tutkiminen on yleensä välttämätöntä, koska veron kiertämistä ehkäisevien yleislausekkeiden soveltamislinjat eivät hahmotu säännöstekstistä. Suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa on kiinnitetty huomiota siihen, että poikkeuksellisen suuri oikeudellinen epävarmuus on veroasioiden hoitoon liittyvä ongelma, joka on huomioitava verokonsultin tutkimis- ja muiden velvoitteiden laajuutta tulkittaessa. Ruotsalaisessa oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on taas korostettu sitä, että erikoistuneen neuvonantajan, kuten verokonsultin, tutkimisvelvollisuutta arvioidaan ankarammin kuin tavallisen neuvonantajan tutkimisvelvollisuutta. Tutkielmassa väitetään, että oikeusjärjestelmien välillä on tältä osin vivahde-ero. 
\n
\nMyös varoittamisvelvollisuuden sisältö on samantapainen Suomen ja Ruotsin oikeudessa. Verokonsultilla voi olla velvollisuus varoittaa asiakastaan esim. siitä, ettei tietyn toimenpiteen verokohtelusta ole annettu ennakkopäätöstä. Varoittamisvelvollisuuden sisältöön vaikuttavat monet seikat, joita tarkastellaan tarkemmin tutkielmassa. Varoittamista voidaan edellyttää etenkin niissä tilanteissa, joissa kyse on erityisen riskipitoisista verosuunnitteluoperaatioista ja toimeksiantaja ei ole koulutuksensa tai kokemuksensa puolesta perehtynyt vero-oikeuteen. Ensisilmäyksellä vaikuttaa siltä, että verokonsultin varoittamis- ja tiedonantovelvoitteiden laajuutta on arvioitu KKO:n oikeuskäytännössä hieman ankarammin kuin HD:n oikeuskäytännössä. Tästä syystä tutkielmassa pohditaan sitä, vaaditaanko verokonsultilta tältä osin huolellisempaa toimintaa Suomessa kuin Ruotsissa. Tutkielmassa tullaan kuitenkin siihen tulokseen, että ratkaisujen lopputulokset selittyvät niiden erityispiirteillä ja liian ohut praksispohja estää muutenkin järkevien vertailupäätelmien tekemisen.

Fetched live from OpenAlex and de-inverted. Abstracts are not stored in this database: the inverted indexes are 8.6 GB of the frame’s 9.3 GB of text, and the host has 13 GB free.