Notice bibliographique
Résumé
Venäjän Ukrainaan kohdistamaan hyökkäyksen laajennuttua täysimittaiseksi sodaksi kansainvälisissä Itä-Euroopan tutkimuksen piireissä on herännyt keskustelua alan Venäjäkeskeisyydestä ja sekä venäläisen imperialismin että ukrainalaisen kansallisen identiteetin ottamisesta vakavasti.Suurelle osalle alan asiantuntijoita Venäjän täysimittainen hyökkäys tuli yllätyksenä.Tutkijoiden tehtävä ei toki ole ennustaa tulevaisuutta.Silti se, että niin monet aluetutkimuksen asiantuntijat täydellisesti yllättyivät tapahtumasta, osoittaa heidän arvioineen väärin sen, mikä oli mahdollista.Yksi olennainen syy siihen on Venäjän poliittisen perinteen imperialistisuuden aliarvioiminen ja niin sanottuja lähiulkomaita koskevien venäläisten näkemysten riittämätön kyseenalaistaminen.Tämä koskee enemmän niitä tutkijoita, joiden tutkimuskohde on nimenomaan Venäjä kuin niitä, jotka tutkivat entisiä neuvostotasavaltoja sekä etnisesti ei-venäläisiä Venäjän keisarikunnan osia, joihin jälkimmäisiin Suomikin kuuluu.Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän ja Neuvostoliiton etnisesti ei-venäläisten alueiden tutkimus on edennyt tuntuvasti, mistä voi vakuuttua esimerkiksi lukemalla Ab Imperio tai Nationalities Papers -lehtiä.Ukrainan kohdalla monien idäntutkijoiden Venäjä-keskeisyys on voimakkaampaa kuin monen muun Venäjän imperiumin aiemman osan kohdalla.Länsimaisessa tutkimuksessa on liian usein kyseenalaistamatta omaksuttu venäläisen kansallisen mytologian käsitys Ukrainasta.On syytä ymmärtää, että tämä käsitys on imperialistinen.Venäläisten suhtautuminen Ukrainaan on toki kiinnostava tutkimusaihe, mutta Ukrainan ymmärtämiseksi sitä on tarkasteltava ensisijaisesti sen omien asukkaiden eikä imperiumin keskuksen näkökulmasta.1800-luvun Venäjällä vakiintuneet käsitykset Kiovan Rusista ensimmäisenä Venäjän valtiona ja Ukrainasta Venäjän osana eivät edistä, vaan haittaavat Ukrainan ymmärtämistä, on kyse sitten historiasta tai maan nykypäivästä. Venäjä-keskeisyyden ongelmat aluetutkimuksessa IDÄNTUTKIMUS 4/2023 43Ukrainalaisten näkeminen venäläisinä vakiintui vasta 1800-luvulla Venäläisten keskuudessa vallitsevassa historianäkemyksessä Venäjän oma historia juonnetaan keskiaikaisesta Kiovan Rusista, jonka keskusalueet ovat nykyisen Ukrainan alueella, mutta joka ulottui myös nykyisen Venäjän alueelle.Moskova perustettiin ruhtinaskuntana vasta 1200-luvulla Kiovan Rusin lopullisen hajoamisen ja mongolivalloituksen jälkeen.Moskovan suuriruhtinaskunnassa alettiin 1400-luvulla silloin tällöin viitata hallitsijasuvun dynastiseen jatkuvuuteen Kiovan hallitsijasuvusta.1600-luvulle tultaessa ukrainalaisia ei kuitenkaan Venäjällä pidetty oman kansan jäseninä.Maiden välillä koettua eroa kuvaa hyvin, että Puola-Liettuan ortodoksisten asukkaiden muuttaessa Venäjälle heidät kastettiin siellä uudestaan, koska heidän uskoaan ei pidetty täysin oikeana.Ukrainan kasakoiden vannoessa vuonna 1654 uskollisuutta tsaari Alekseille se oli kummallekin osapuolelle käytannöllispoliittinen valinta, eikä kumpikaan kutsunut sitä jälleenyhdistymiseksi.Näkemys ukrainalaisten ja venäläisten kansallisesta yhtenäisyydestä esitettiin Kiovassa vuonna 1674 Synopsis-teoksessa, jonka kirjoittajana useimmiten pidetään Kiovan luolaluostarin arkkimandriitta Innokenti Gizeliä.Kiovassa kiisteltiin tuolloin paikallisen ortodoksisen kirkon kuulumisesta joko Konstantinopolin tai Moskovan patriarkaattiin, ja kirjoittajan motiivi oli esittää argumentteja Moskovan puolesta.Hän korosti Venäjän ja Ukrainan yhteistä menneisyyttä Kiovan Rusin kaudella.Synopsiksesta otettiin 1800-luvun alkuvuosikymmeniin asti yhteensä noin kolmekymmentä painosta.Puola-Liettuan toisen jaon yhteydessä vuonna 1793 Venäjä esitti virallisena näkemyksenään, että liitettävän alueen eli nykyisten Ukrainan ja Valko-Venäjän osien väestö kuului samaan kansaan venäläisten kanssa.Muuten jaoissa liitettyjä alueita kohdeltiin Puolan vuosina 1830-1831 tapahtuneeseen marraskuun kansannousuun saakka etnisesti pikemminkin puolalaisina kuin venäläisinä alueina.Historiallisen näkemyksen aiemman Puola-Liettuan itäslaavilaisista alueista Venäjän osina esitti Pietarin yliopiston professori Nikolai Ustrjalov viisiosaisessa Venäjän historiassaan (1837-1841).Ustrjalov tarkasteli Venäjää ja Puola-Liettuan itäosia rinnakkain lopettaen kuvauksensa Puola-Liettuan jakoihin, koska niiden jälkeen Liettuan historian oli hänen mukaansa lakattava.Ustrjalovin näkemys tuli Venäjällä viralliseksi vallitsevaksi tulkinnaksi Ukrainan, Valko-Venäjän ja Liettuan historiasta.Keisarillinen hallitus ja suuri osa Venäjän koulutettua väestöä kannatti niin sanotun suuren venäläisen kansakunnan ajatusta, jonka mukaan isovenäläiset, ukrainalaiset ja valkovenäläiset muodostivat yhden kansakunnan.Vuonna 1863 säädetty muun ukrainankielisen kirjallisuuden kuin koulutetuille lukijoille suunnatun kaunokirjallisuuden kielto perustui katteettomaan näkemykseen, jonka mukaan ukrainan kieltä ei ollut olemassa, vaan se oli vain puolan vaikutuksen turmelema venäjän murre.Puolueetonta kriteeriä kielten ja murteiden erottamiseksi toisistaan ei ole olemassa, mutta käsitys, jonka mukaan ukrainan erilaisuus venäjään nähden johtuisi puolan vaikutuksesta on vailla todellisuuspohjaa.Neuvostoliitto lievensi politiikkaa suhteessa Ukrainaan sikäli, että se tunnusti virallisesti Ukrainan kansakunnan ja kielen olemassaolon.1930-luvulta lähtien vallinnut Neuvostoliiton virallinen historiantulkinta oli silti yhä Venäjä-keskeinen.Venäjän historia juonnettiin Kiovan Rusista kyseenalaistamatta ja pohtimatta tämän yhteyden kompleksisuutta.Väitettiin, että keskiajalla oli olemassa muinaisvenäläinen kansakunta, joka myöhemmin jakaantui venäläisiin, ukrainalaisiin ja valkovenäläisiin.Vaikka ukrainalaisten ja valkovenäläisten olemassaolo näin tunnustettiin, jo otaksutun muinaisvenäläisen kansakunnan nimi asetti nimenomaan venäläiset sen ensisijaisiksi perillisiksi.
Récupéré en direct depuis OpenAlex et désinversé. Les résumés ne sont pas conservés dans cette base de données : les index inversés représentent 8,6 Go des 9,3 Go de texte de la base, et le serveur dispose de 13 Go libres.
Comment cette classification a été obtenuedéplier
Prédiction machine sur la base complète
Imitation des enseignantsNi prévalence calibrée, ni vérité terrain. Validation humaine à venir. Le volet Gemma est une étiquette directe du modèle pour chaque travail de la base, lue sur la notice réduite au titre. Le volet Codex est un classifieur appris des 10 348 étiquettes directes de Codex et calibré sur les taux pondérés de l'échantillon; les champs sans appui suffisant ne portent aucun appel Codex. Le mode candidate est l'union des deux volets; le consensus est leur intersection. Ces sorties portent le statut machine_predicted_unvalidated et ne sont pas des étiquettes humaines.
Scores du classifieur distillé par catégorie (deux têtes)
| Catégorie | Codex | Gemma |
|---|---|---|
| Métarecherche | 0,000 | 0,001 |
| Méta-épidémiologie (sens strict) | 0,000 | 0,000 |
| Méta-épidémiologie (sens large) | 0,000 | 0,000 |
| Bibliométrie | 0,001 | 0,000 |
| Études des sciences et des technologies | 0,002 | 0,001 |
| Communication savante | 0,003 | 0,001 |
| Science ouverte | 0,000 | 0,002 |
| Intégrité de la recherche | 0,001 | 0,001 |
| Charge utile insuffisante (le modèle a refusé de juger) | 0,036 | 0,010 |
Scores machine (provisoires)
Les deux têtes enseignantes du modèle étudiant, lues sur ce travail. Un score ordonne la base pour la relecture; il n'affirme jamais une catégorie, et le statut de validation accompagne chaque rangée tel quel.
Scores de référence d'un modèle non mature (critères de maturité non atteints, 7 itérations). Un score ordonne; il n'affirme jamais une catégorie.
score_only:v0-immature-baseline · tel quel depuis la passe de notation : score_only signifie que le nombre peut ordonner les travaux, et qu'aucune étiquette de catégorie n'en découleClassification
machine, non validéePrédiction automatique; un appel candidat d’une seule source (Gemma direct ou Codex distillé), pas un consensus.
Le détail, modèle par modèle et score par score, se trouve en fin de page sous « Comment cette classification a été obtenue ».