Näkymätön luonto : luonnon ja ei-inhimillisen toimijuuden tarkastelu Samuel Beckettin näytelmässä Krapp's Last Tape
Bibliographic record
Abstract
Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan luontoa ja ei-inhimillistä toimijuutta Samuel Beckettin näytelmässä Krapp's Last Tape (1958). Tutkimus analysoi, miten luonnon läsnäolo ja poissaolo rakentuvat näytelmässä, sekä millä tavoin ei-inhimilliset elementit, esimerkiksi teknologia, esineet ja hiljaisuus, vaikuttavat muistamiseen ja identiteettiin aktiivisina toimijoina. Teorialähtöinen lähiluku osoittaa, kuinka minimalistinen ja absurdi näytelmä heijastaa modernin ihmisen suhdetta itseensä, teknologiaan ja ympäröivään todellisuuteen. Beckettin näytelmä ei kuvaa luontoa tavanomaisesti eläiminä, kasveina ja maisemana, vaan se rakentuu ruumiillisuuden, hiljaisuuden, valon ja pimeyden sekä muistojen kautta. Luonnon poissaolo korostaa Krappin kokemaa eksistentiaalista tyhjyyttä. Myös materialla, erityisesti nauhurilla, on aktiivinen rooli muistin ja identiteetin rakentajana. Materian toimijuus on kuitenkin ristiriitaista: se mahdollistaa muistamisen, mutta samalla etäännyttää emotionaalisesti. Krapp muotoutuu kyborgiseksi hahmoksi, ihmisen ja koneen hybridiksi, mutta identiteetin eheyttämisen sijaan kyborgisuus vain rikkoo sitä. Tutkielma lähestyy Beckettin teosta yhdistämällä ekokriittisen, posthumanistisen ja uusmaterialistisen lukutavan. Ekokritiikki nostaa esiin luonnon poissaolon merkityksen, posthumanismi kyseenalaistaa ihmiskeskeisyyden sekä painottaa ei-inhimillisen roolia, ja uusmaterialismi korostaa materian ja esineiden aktiivista toimijuutta. Näytelmä piirtää kuvan moniulotteisesta maailmasta, jossa ihminen on osa jatkuvasti muotoutuvaa materiaalista ja teknologista verkostoa. Krapp's Last Tape ei ainoastaan kuvaa aikansa teknologista murrosta, vaan toimii myös ajankohtaisena varoituksena ihmisestä, joka on kadottamassa yhteytensä luontoon ja samalla ihmisyyteensä.
Fetched live from OpenAlex and de-inverted. Abstracts are not stored in this database: the inverted indexes are 8.6 GB of the frame’s 9.3 GB of text, and the host has 13 GB free.
How this classification was reachedexpand
Full frame machine prediction
Teacher imitationNot calibrated prevalence, not ground truth. Human validation pending. The Gemma side is a direct model label for every work in the frame, read from the title-only record. The Codex side is a classifier learned from the 10,348 direct Codex labels and calibrated to design-weighted sample rates; fields without enough sample support carry no Codex call. Candidate is the union of the two sides; consensus is their intersection. These outputs are machine_predicted_unvalidated and are not human labels.
Distilled classifier scores by category (both heads)
| Category | Codex | Gemma |
|---|---|---|
| Metaresearch | 0.000 | 0.001 |
| Meta-epidemiology (narrow) | 0.000 | 0.000 |
| Meta-epidemiology (broad) | 0.000 | 0.000 |
| Bibliometrics | 0.001 | 0.001 |
| Science and technology studies | 0.003 | 0.002 |
| Scholarly communication | 0.004 | 0.003 |
| Open science | 0.000 | 0.003 |
| Research integrity | 0.001 | 0.002 |
| Insufficient payload (model declined to judge) | 0.026 | 0.005 |
Machine scores (provisional)
The two teacher heads of the student model, read on this work. A score orders the frame for review; it never asserts a category, and the validation status ships verbatim with every row.
Baseline scores from an immature model (maturity gate not passed, 7 training rounds). Scores rank; they never assert a category.
score_only:v0-immature-baseline · verbatim from the scoring run: score_only means the number may rank works, and no category label ships from itClassification
machine, unvalidatedMachine predicted; a candidate call from one source (direct Gemma or distilled Codex), not a consensus.
How this classification was reached, model by model and score by score, is at the end of the page under "How this classification was reached".